Oheinen dokumentti tai paremminkin muistio Urantia-kirjan levittämisestä (Näköislehti (https://www.7-circles.fi/reads/Urantia-kirjan_levittaminen/) tai PDF (https://www.7-circles.fi/reads/Urantia-kirjan_levittaminen/docs/Urantia-kirjan_levittaminen.pdf)) on edelleen ajankohtainen, vaikka se on laadittu jo vuosikymmeniä sitten (1955-1983). Sen 21-sivuinen sisältö analysoi laajasti eri tapoja ja mahdollisia seurauksia, mitä menetelmät voivat tuottaa, samalla kun se antaa omia suosituksiaan kirjan turvalliselle levitykselle. Aivan lyhyesti ja yhdellä virkkeellä tulkittuna levittäminen henkilöltä henkilölle on yksi parhaimmaksi koettuja tapoja, kun taas summitainen mainostaminen on katsottu, ellei suorastaan epäviisaaksi, niin vähintäänkin riskialttiiksi. Tässä kärsivällisyyttä ei voi koskaan korostaa liikaa! Ihminen on usein liian kärsimätön, joka haluaa tuntea kasvua vaikka väkisin ja vääntämällä, jaksamatta odottaa luonnollista ja tervettä kasvua. Ellei kasvua näy, niin monelle pelkkä paisuminenkin (näennäinen kasvu) voi olla korvaava tavoite. Voisinkin kysyä, että miten toimisit erilailla, jos tietäisit eläväsi täällä tuhansia vuosia ilman kiirettä ja toimeentulo turvattuna? Muuttuisiko kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys?
Samalla tuli mieleeni myös Urantia-säätiön aiemman presidentin (Richard Keelerin) näkemys, jonka hän esitti UAI Journalissa 4/2004. Tämä siitäkin huolimatta, että henkilöltä henkilölle tutustuttaminen on jo itsessään suodattanut potentiaaliset kohteet suhteellisen hyvin.
"Keskusteluni lukijoiden kanssa maailman eri puolilla ovat kuitenkin paljastaneet, että korkeintaan kymmenestä prosentista Urantia-kirjaan kahdenkeskisissä tilanteissa tutustuneista henkilöistä on tullut kirjan antaumuksellisia opiskelijoita. Yhdeksänkymmentä prosenttia on suhtautunut Urantia-kirjaan välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti.
Niinpä päätelmäni onkin, että kirjan joukkomittainen mainostaminen johtaisi nykyisin enemmänkin vastakkainasetteluun kuin kannatukseen."
Urantia-kirjan levityksessä maailmanlaajuiset käännökset ovat tärkeässä asemassa. Kieliversioita on nyt 27 ja lisäksi 2 vielä epävirallista vedosta (kroatia ja ukraina). Huomioitavaa on myös, että maailmassa yli 15 vuotiaista vain 86 % osaa lukea ja kirjoittaa. Lukutaidottomista valtaosa on Länsi- ja Etelä-Aasiassa sekä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Lisäksi lukutaidottomista naisten osuus on noin 2/3. Yhdysvalloissakin lukutaidottomia on 14 % ja lähes kolmanneksella kaikista lukutaito on vain "aivan perustasoa" (basic) /lähde Wikipedia. Vaikka lukea osaisikin, niin Urantia-kirjan tekstihän ei ole lainkaan sieltä helpoimmasta päästä ymmärtää, ja toisekseen sen massiivisuus jo itsessään työntää monia syrjään. Ellei kirjaa pysty itse lukemaan tai ei sitä halua tehdä, on hyvin altis muiden johdatukselle. Syvällisen lukutaidon ja lukemisen halun kasvattaminen tulisi olla yhtä tärkeää kuin käännösten tuottaminen, varsinkin nykyaikana, jolloin pelkkä lyhytviestintä on tullut jäädäkseen.
Levitystapoja on monia, ja yhdessä paikassa hyväksytty toimintatapa saattaa toisessa paikassa (kulttuurissa) tuntua hyvinkin epäsopivalta ja tungettelevalta. Täältä katsottuna, ja em. muistioon viitaten voisin ihmetellä jopa itsensä Urantia-säätiön viime vuonna valtion ministereille pyytämättä(!) lähettämiään 440 kappaletta kirjaa "The Untold Story of Jesus", minkä voisi mähdä jo tungettelevaksi ja silmäätekevien liehittelyksi. Siellähän on myös tapana aloittaa puheet ja kirjeet kiittämällä ensiksi kaikkia heille lahjoittaneita henkilöitä ja seuraavaksi vapaaehtoisia ja lopuksi muita. Itäisen ja läntisen kulttuurin välillä lienee varsin monia ja suurempiakin toimintatapaeroavaisuuksia, kuin edellä mainittu.
Voisin kuvitella Urantia-liikkeen olevan kuin kasvava puu. Jos se yrittää kasvaa pituutta ja leveyttä vielä heikoksi jääneillä juurillaan, niin eihän sellainen puu tule tuulta ja säitä kestämään.
Itselleni merkittävä löytö tai ohjenuora oli Jeesuksen tapa Roomassa: älä ota toiselta mitään (väärääkään) pois, vaan vahvista ja kasvata sitä, mikä on totta, kaunista ja hyvää, joka itsessään tulee ajanmyötä syrjäyttämään erheen. Toisena oli ohje myllärille, jossa hän kehotti jauhamaan totuuden siemenet kullekin aina vastaanottokyvyn mukaan.
Omalla kohdallani positiivisia kirjan levityskokemuksia on tuskin lainkaan, mutta toisenlaisia kokemuksia löytyy kyllä. Tässä muutamia:
- Lahjoitin kerran ihan uuden ja avaamattoman kovakantisen Urantia-kirjan paikalliseen kunnan/kaupungin kirjastoon. Kun viikkojenkaan jälkeen tätä ei ilmestynyt saataville, niin lähdin kysymään asiasta. Vastauksena sain, että "katsoimme ettei tämä teos ollutkaan sovelias meidän kirjastoomme, joten siirsimme sen suoraan poistohyllyyn (josta se oli jo hävinnyt)".
- Vein paikalliseen kierrätyskeskukseen jokusen äänikirjan koteloineen ja muutaman hyväkuntoisen Urantia-kirjan (fi/en). Jostain syystä niitä ei koskaan tullut esille myymälään!?
- Lainasin kerran Urantia-kirjaa eräälle rouvalle, joka palautti sen koht'puoliin sanoen, ettei hän uskalla moista kirjaa edes hyllyssään pitää.
- Kirjakaupoissa ja kirjastoissa saattaa ilmetä tapauksia, jossa tietyt asiakkaat saattavat ottaa esillä olevan Urantia-kirjan käteensä ja siirtää sen tarkoituksella jonnekin sivummalle piiloon, josta etsijät eivät sitä löydä.
- Evankelis-Luterilainen kirkko on jo vuosia sitten tehnyt periaatepäätöksen, jossa se ei salli enää minkään Urantiaan liittyvän yhdistyksen tai opintopiirin kokoontuvan heidän seurakuntiensa tiloissa.
- Muistan myös vuosien takaa tapauksen, missä eräs Urantia-kirjan lukijamme kirjoitteli Skepsis ry:n nettipalstalle täysin asiallisia, yhtään provosoimattomia ja lähinnä pelkästään tieteellisiä asioita Urantia-kirjasta. Jostain syystä se ei kuitenkaan sopinut palstan muille lukijoille, ja se ärsytti heitä suunnattomasti. Lopulta Skepsis ry ilmoitti, että heidän palstallaan saa kyllä keskustella kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä - paitsi EI enää Urantia-kirjasta, piste.
- Vielä sellainenkin huomio, että kun yritän mielessäni aravata ketkä henkilöt mahdollisesti olisivat kiinnostuneet Urantia-kirjasta, niin lähes poikkeuksetta arvaus on väärin. Jotenkin tuntuu, että siinä on jokin ihan eri logiikka kuin mitä ihmisestä voisi päälle päin arvata. Jopa niin, että ns. uskovaiset ihmiset sen kaikkein todennäköisimmin torjuvat, kun taas ateistit ja agnostikot saattavat suhtautua siihen avoimemmin. Mutta silti ihmiset ovat kaikki niin persoonallisia, niin yksilöitä, ettei voi kuin hämmästyä heidän erilaisuudestaan, vaikka olisivat lähisukuakin keskenään.
Erään ilmoituksen synty -historiassa (näköislehti (https://www.7-circles.fi/reads/ilmoituksen_syntyhistoria/) tai PDF (https://www.7-circles.fi/reads/ilmoituksen_syntyhistoria/docs/eraan_ilmoituksen_synty_3-laitos.pdf)) sanotaan taivaallisten valvojien kertoneen Urantia-Foorumille mm. näin: "1900 vuoteen ei ole ollut mitään sellaista, johon voisi liittyä niin paljon hämmennystä ja kilpailua vallasta kuin teidän järjestöönne - -", ja myös monia muita asioita tulevista vaikeuksista (sivut 37-41).
Loppupäätelmänä voisin sanoa kuten em. historiikissakin on todettu, että kirja on annettu niille [harvoille] jotka ovat siihen valmiit. Lisäksi tuntuu, että heitä (valmiita) ikään kuin "ohjattaisiin" kirjan löytämiseen, jotain eriskummallisia tapahtumia pitkin, niin että oma tarkoituksellinen (levitys)työ tuntuu melkeinpä turhalta? Maailmasssa on lukematon määrä erilaisia uskonnollisia ryhmiä, ja pelkästään Suomessakin noin 1000 erilaista rekisteröityä uskonnollista yhteisöä (lähde: Kirkon tutkimuskeskus). Lähtökohtaisestihan ihmiset haluavat mieluusti pysyä omissa kuplissaan, ja hyvin harva koskaan oikeasti etsii jotain sen ulkopuolelta. Vaikka Urantia-ilmoitus on itselle se "järisyttävä" kokemus, niin suuren yleisön silmissä Urantia tuskin poikkeaa muista, vaan on enempiä ajattelematta "taas yksi 'lahko' lisää".
Uskon, että ihan jokaisella Urantia-kirjan lukijalla olisi moniakin mielenkiintoisia ja omakohtaisia kokemuksia Urantia-kirjan levittämisestä ja kirjasta kertomisessa, jota voisi tässä muille kanssaihmisille mieluusti jakaa...